Leonidas Tsiopoulos: Vesijärvenajo

Odotukset olivat kovat viime viikolla mutta Perjantaina aamulla mun maailma katosi monta tunteja (edelleen ei ole kunnossa…) kun rakas mummini kuoli. Päätin lähteä vielä kilpailuun ja myös viimeistellä keskustelun pyörän vaihdosta. Pian tiesin että tämä olisi viimeinen reissu nelitähtisellä. Viimeiset tarkistukset pyörällä kovalla pääsärkylla menivat vähän sekaisin kun ohitin etupyörän oikean akselin assenus keulan kanssa ja ajat ensimäisillä 5 maastokokeilla olivat ihan sekaisin. Seitsemänellä maastokoella oli aika pitkä metsä osuus ennen kun tulimme pelolle. Sieltä jäi todella epamukava olo keulan kanssa. Onneksi tuli sen jälkeen pitkä siirtymää missä oli noin 20 min hidas kivikko osuus ja keula oli ihän mahdoton. Heti sen jälkeen tein sen keulan-etuakselin prosessi alusta asti soratiellä. Onneksi koska sitten tuli se kunnon pitkä mk ja ajo maistui taas lopuun asti (ehkä mielessä oli vähän että ei mitään menisi rikki pyörällä mutta en tiedä jos se vaikuti paljon). Kilpa oli hyvä, tapahtumarastit olivat jooki, onneksi keli oli mahtavaa (ajaa ne pitkät tiesiistymät – haluaisin kosteampaa MK:lla…) ja käksintaistelu lopussa hyvä idea.