Kehitys kehittyy!

Synkkä on syksy, niin synkkä että ulkona on päivittäin valoa vähemmän kuin tontun takapuolessa jouluyönä. Ajamisen puute saa kesäkaudella tiettyyn määrään päristelyä tottuneen mielen helposti laukkaamaan tärkeiden asioiden ympärillä, kuten miksei autot jo lennä, miksei kuusta saa ostaa asuntoja, eikä keskuudessamme tiettävästi elä toisia avaruudesta tänne hivuttautuneita rotuja yms. Tieteiskirjallisuudessa nämä asiat luvattiin meille jo seitkytluvulla! Mitä hittoa, virheellistä mainontaa! Kuka on vastuussa? Jules Verne, haluan rahani takaisin!

No, ei murehdita meille luvattujen lentoautojen perään (turhan monille nykyiset kumipyöräisetkin tuntuvat päivittäisessä liikenteessä olevan liian haasteellisia…) sillä ei kehitys ole paikoilleen jäänyt, ovathan jalot lajimme kehittyneet! Enduro, tuo suomalaisen moottoriurheilun kulmakivi ja menestyksen takuutuoja, mestareiden tekijä. Menneinä vuosina suomalaiseen sielunmaisemaan täydellisesti sopiva laji, pyörä autosta, potta päähän ja jumalattomalla kyydillä metsään piiloon. Siellä on sitten kiva kierrellä kylmissään kiviä ja kantoja. Luonnollisesti märkänä ilman pienintäkään pelkoa, että jokin kanssaharrastaja tulee ja avaa sanaisen arkkunsa alkaen kyselemään asiattomuuksia kuten ”miten menee”, ”mitä kuuulu” tai ”moi!”. Mitähän sekin oikein haluaa, outo höpöttäjä! Sitä paitsi keskieurooppalaiset ovat omineet lajimme. Nyt mennään helvetillistä kyytiä pitkin enduro- ja extremetestejä ja vielä siedettävässä ilmastossa. Muutoksen myötä suomalaisten menestys on hieman latistunut ollen edelleen kuitenkin vahvaa, jos verrataan vaikkapa murtomaahiihtoon, mäkihyppyyn tai pikajuoksuun, puhumattakaan jalkapallosta. Edelleen Salmisen Juha tulee paikalle, katselee sivummalta raajoillaan huiskivia espanjooloja ja ranskanjooloja, käynnistää pyörän ja voittaa. Kaiken. Paitsi tänä vuonna ei voittanut kun rattaisiin meni kivi ja voitto karkasi.

Endurohan on osin tullut myös pois sen syntysijoilta, metsistä. On hallia ynnä muuta areenaa missä tällaista uutta enduroa ajetaan. Kuuntelin tuossa päivänä eräänä erään vikkelämmänpuoleisen endurokuskin innokasta selitystä siitä, kuinka crossirata saadaan käden käänteessä enduro-yhteensopivaksi, ”tuohon ja tuohon tukkipino ja tuonne traktorinrenkaita ja tuonne…” Niin justiisa! Kappas kun tuonne ei laiteta vertaimeviä lepakoita ja tuonne tervahauta, joka sytytetään tuleen. Olisihan se tietenkin kiva jos reitillä olisi vielä iso vesieste johon sitten pistettäisiin hai!

Motocross lajina on kehittynyt pellonomaisilta radoilta entistä teknisempiin, samalla kun kalusto on muuttunut liki paholaismaisista 500cc kakstahtisista nykymuotoonsa, joka ei vaadi kuskiltaan pyöräkuiskaajan kykyä. Kuuleman mukaan juurikin ”viissatkua” pitää aina lähestyä takaviistosta eikä missään, ei missään olosuhteissa katsoa suoraan silmiin. Radoille tulleet hyppyrit ovat kasvaneet kasvamistaan ja osasta linkoutuukin pidemmälle ja korkeammalle kuin lentomäestä. Tai siltä se ainakin sarvien takana toimistotalipallosta tuntuu. Sitten niitä lentomäkiä lintataan ympäri ämpäri rataa vailla mitään rotia. Siinä on talipallolla lepohetket vähissä! Huippukuskienkin on tietenkin jalostettava ajamisensa vastaamaan näitä entistä teknisempiä ratoja menestyäkseen. Paitsi Päin-vaan-Barcian ei tarvitse, hän ajaa vaan päin kaikkea minkä ohi ei pääse.

Tavallaan on kuitenkin huojentavaa huomata että kaikki asiat eivät kehity eivätkä mene eteenpäin. Nimittäin speedway on samaa kuin aikojemme alusta. Pähkinän kuoressa: Jap-koneisella pyörällä avataan kaasu kokonaan yhtään säästelemättä ja käännytään aina vaan vasemmalle pelit hulvattomasti poikittain. Talvella ei mennä hulvattomasti poikittain koska silloin ajetaan Sladivostokissa Venäjällä ja renkaissa on rautanaulan kokoiset piikit. Siinä sitten karvalakki kypärän alla sadan asteen pakkasessa kierretään kehää olkapää maata viistäen aina kääntyen vasemmalle. Lähtöpuomikin on retrosti kumilankaa!

EnsioPentti

P.S. David Knight, tuo Man-saaren endurolähettiläs, joka on tehty samoista osista kuin muutama kerholaisemme ollen liki neljä metriä pitkä, sanoi ensimmäisenä kuljettajana koko lajin historiassa kyllästyneensä KTM:ään! Onko se kehitystä?

2 kommenttia

  1. Marko

    Pitäisi pitää kunnon enduro kilpailu jossain lapissa tai muuten vaan korvessa.

    Lähtö on piste A ja maalipiste B on paikassa X. Voittaja on se joka on siellä ekana. Niin ja juju on siinä siis että reittiä ei ole tehty valmiiksi että kartat käteen ja menoks! Ajaakko jonkun kaverin perässä rauhassa vai ajaa itse täysillä karttaa katsomatta ja toivoa että menee edes samalle hehtaarille maalin kanssa. Mieti nyt, metsä täynnä poukkoilevia enduro kuskeja jotka ei tiedä yhtään missä on ja sokasevat kaikki katsojatkin über-xenon-led valoillaan. Siinä sitä suomalaista enduro parhaimmillaan. Niin ja kyseistä kisaa ei järjestetä jos on liian hyvä keli, pakko olla suo-terva-hauta tasonen ja/tai lumipyry/sammakkosade.

    Lähetänkö jo kutsun kaikille MM-kuskeille, varmaan innostuisivat kilpailusta?

    • EnsioPentti

      Mä olen tuossa mukana. Pidetään ensimmäinen perinteinen ja jo klassikoksi muodostunut Molitor-Harhailu-EduroMM Levillä. Harrasteluokka vuoisi lähteä hotellilta ja maali olisi Tuikussa. Siellä sitten pilleet vailla mitään tolkkua!

Jätä kommentti