Sisäisen rauhan metsästys

maalis 12, 2013 ensio-pentti

Eräänä kauniina sunnuntaiaamuna aamiaista seuranneen kahvikupillisen vääjäämätöntä ja välittömästi seuraavaa toimenpidettä suorittaessani huomasin, että olin ajautunut tilanteeseen, jossa siinä Ido59:llä jo istuskellessani ei ulottuvilla ollut ainuttakaan motocross-, moottoriurheilu- tai autoaiheista julkaisua. Ainoa printatun median edustaja joka oli käsillä, oli jonkin sortin julkaisu kannesta päätellen, verhoista, tyynyistä, tämän kauden trendiväreistä (mikä helv***n malva?). Sukeltaessani tähän mystiseen maailmaan hämmästykseni syveni kun eteen tuli artikkeli jossa luki Feng Shui ja sisäinen rauha. Sisäinen rauha? Saisinkohan sillä pois rauhattomuutta ja koheltamista ajamisesta ja sitä kautta sekunnin tai kaksi pois kierrosajasta? Näin saavuttaisin merkittävää etua Tälliin ja Rälliin, puhumattakaan Toffosta, ensi kesän kerhokisoissa ryhmässä harrastaja/hidas.

Sisäisen rauhan etsiminen, siitä ei tule mieleen muuta kuin mutisevat munkit kaukaisilla vuorilla, niin kuin Indiana Jones –tyyppisen kaukaisilla vuorilla. Kovasti asuvat vaan takkuisten takana kaukana kaukoidän synkimmässä vuoristossa nuo kaljut pikkukiinalaismunkit joilta pitäisi nyt apua hakea strategisesti tärkeiden sekuntien hiomiseen.

Siinä sitä sitten olisikin rauhoittumiselle tarvetta kun olisi viikkoja matkustanut halpalentoyhtiöillä, busseilla, mopoilla ja muuleilla tuon munkkivuoren juurelle kaukaisimpaan Nepaliaan. Kietoutuneena asianmukaisesti jakkihärän taljaan ja susilakkiin ja vielä pitäisi kiivetä vuorelle tuiskussa ja tuulessa, työläältä kuulostaa tämä rauhoittuminen.

Pikkuiset kaljut oransseihin kaapuihin kietoutuneet munkit opettaisivat valaistuksen polun löytämisessä. Lootusasennossa siinä sitten istuttaisiin, paitsi minä en istuisi koska olen niin kankea. Löhöilisin mieluummin jos se olisi sallittua, vaan eipä olisi ja paikalle singahtaisi ylipääbuddhamunkki joka bambukepillä poksauttaisi tätä valonpolulta hairahtanutta kupoliin niin että korvat lepattaisi. Kivuliaaltakin tuntuu tämä rauhan etsimien, kuuluu kuulemma lajin luonteeseen kertoisi yksi munkki jos puhuisi, muttei puhu koska ei saa puhua ja jos puhuu niin taas pamahtaa bambukepistä päähän kun näin maallisiin touhuihin on ryhtynyt kesken joogatreenien.

Ravintopuolikin olisi niin tai näin kun vain hyppysellisellä riisiä ja kuivatulla kirsikankukan terälehdellä pitäisi pärjätä, kylkeen laihaa teetä napollinen. Oluen jos pyytäisi, niin bambukepistä taas nassahtaisi. Miten tämä nyt ollenkaan auttaa ensi kesän kerhokapinoissa? Ei auta spooriajoa tämä bambukepillä nälässä hakatuksi tuleminen. Karata pitäisi ja oitis. Eli markkinointikielellä asappina ja sassiin. Katalan karkaussuunnitelmani mukaan yöllä kun pikkumunkit nukkua pussuttavat piikkimatoillaan, tekisin munkinkaavustani köyden, jolla sitten notkealla heilautuksella muurin yli. Sitten jostain hieman skrodempi kilipukki alle ja vuorenrinnettä alas niin että hippulat vinkuu, maastossa joka saa Erzbergin vaikuttamaan supermotolta. Hah, vihdoinkin treeni josta on apua! Ongelmaksi muodostuisi se, että ylipääbuddhamunkki valaistuksenpolun löytäneenä havaitsee kaikki tunnetussa universumissa tapahtuvat asiat, joten pakoni ei jäisi huomaamatta! Tyytyisikö hän tappioonsa? Ei, vaan lähettäisi ainakin tusinan mustiin trikoisiin pukeutunutta ja hampaisiin asti aseistautunutta kungfuninjaa perääni. Nyt olisi sitten kiire, kilipukista saattaisi tulla rajoitin vastaan kun siinä yli omien taitojen koittaisi heittotähtien viuhuessa joka puolella päästä tämän erän maaliin kipparikallet maitohaposta tunnottomina. Tämän ek:n maali olisi vuoren juurella jossa pitäisi sitten saada peli vaihdettua aavikon ylitykseen sopivaksi. Lossit kiinni ja pelit poikittain paikallisen putiikin pihaan ja Abun kanssa kaupoille. Paljonko huutaisi Abu välirahaa kameliin? Hyvä kilipukki, harrastajalta, 30h ajettu maksimissaan, koko ajan tuntimittari kiinni, aina vaihdettu putsari ja öljytkin kolmen tunnin välein. Kamelihan olisi luonnollisesti myös max 30h ajettu, harrastajalta, nopea, ei kilpailtu, mäntä vaihdettu vartti sitten ja uudet muovitkin saisi mukaan. Tinkaamiseen ei jäisi aikaa kun jo samuraimiekat viuhuisi siinä vaiheessa korvan juuressa joten aavikkolaiva alle ja yhden Päitsin verran pehmeän hiekan harjoitusta lähimpään Suomen konsulaattiin sukkahousukungfuninjoja piiloon! Pirun kiukkuista sakkia ovat.

No mitäs tästä retkestä jäisi käteen? Tuo pehmeän hiekan harjoite olisi kyllä hyvä ja tulisi tarpeeseen koska se ei nyt oikein suju, Kokemäelläkin ajaminen menee ihan kiemurteluksi ja hikoiluksi ja puuskuttamiseksi. Eipä varmaan juuri mitään muuta, siihen nähden turhan työläs reissu olisi tämä. Mieluummin ostan jotain uutta, se auttaa aina.

Mutta kyllähän reissut on aina reissuja!

 

EnsioPentti

 

-Long live Motocross-